Annoin vähän aikaa sitten Aarnille jäisiä mustikoita. Ja pakko myöntää, sorruin antamaan mustikan pojan huulille eli periaatteessa syöttämään. Pinsettiote ei ole ihan hallussa vielä, vaikka yritystä on kovasti!
 |
| Mustikkasuu |
Hetken aikaa Aarni pyöritteli sitä suussaan ja hämmästyksekseni työnsi kohta mustikan kuoret ulos. Sama toistui uudelleen. Taitavasti hän siis jo osaa pyöritellä marjaa suussaan ja työntää ulos sellaiset osat, joita ei halua tai voi niellä. Myös esimerkiksi hunajamelonia syödessä hän imeskelee ja pyörittelee haukkaamaansa palasta suussaan ja kun mehukkain neste on saatu talteen voidaan loppupala tiputtaa suusta pöydälle. Se olisikin liian suuri nielaistavaksi.
 |
| Värikästä lounasta on hauska syödä! |
Meillä ei ole vielä kunnollista essua (tai paremmin sanottuna kokopukua) suojaamassa Aarnin vaatteita ruokailutilanteissa, joten yksi päivä hän sai ruokailla pelkkä vaippa yllään. Sisällä on sen verran lämmin eikä poika ole mikään vilukissa, joten tuskinpa tuosta haittaa on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti