Tuorepuuroa!

Olen pitänyt puolivahingossa taukoa blogin kirjoittamisesta. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja, jotta ehtisi ympäriinsä konttailevan pojan kanssa seurustelun ja vahtimisen lisäksi selata netistä kiinnostavia juttuja (ja roikkua facebookissa), lukea kaikki kirjastosta lainatut kirjat (myös tenttikirjat), ulkoilla nyt kun vihdoin on oikeasti kevät, kirjoittaa blogia, tehdä ruokaa ja syödä, siivota, tavata ihmisiä... niin ja nukkua! Aarni nukkuu päiväunia koko ajan vähemmän, joten omaa aikaakin on vähemmän.

Tähän taukoon on vaikuttanut myös se, että alun innostuksen jälkeen sormiruokailu alkoi tuntua arkiselta ja niin "normaalilta", ettei ole tullut samanlaista intoa päivityksiin kuin alussa. Mutta missään nimessä en halua silti lopettaa tämän blogin kirjoittamista. Uusia reseptejä kokeillessa olen aina miettinyt, että tämä täytyy laittaa sitten blogiinkin, mutta homma on jäänyt ajatuksen tasolle.

Yksi ihan ehdottomasti jakamisen arvoinen juttu täytyy kertoa heti. Nimittäin tuorepuuro! Olen aina halunnut kokeilla (viljatonta) tuorepuuroa omassa ruokavaliossa, mutta kuitenkin pitänyt sitä vähän liian "hifistelynä" ja vaivalloisena. Miten hölmöä!

Tuorepuuro tuli taas mieleeni, kun ihmettelin Aarnin vatsan toimintaa (jos et halua lukea vauvan suolen toiminnasta, hyppää seuraavan kappaleen yli!). Ennen melko säännöllisesti toiminut suoli alkoi puskea tavaraa ihan miten sattuu, useita kertoja päivässä ja tuotos oli lisäksi vihertävää ja välillä limaistakin. Jokin siis oli pielessä. Ainut uusi juttu pojan ruokavaliossa oli se, että kaurapuuroa oli alkanut mennä ison pojan annoksia sekä aamulla että illalla.

Esimerkiksi lääkäri Antti Heikkilän mukaan vauvalle ei kannattaisi syöttää viljoja ollenkaan ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Hän (ja moni muu) pitää viljoja syypäänä moneen sairauteen ja vaivaan. Puuro on kuitenkin kuulunut perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kauan, eikä sen terveellisyyttä tai tarpeellisuutta yleensä kyseenalaisteta. En oikein tiedä, mitä itse ajattelisin asiasta. Sen kuitenkin tiedän, että Aarni ei kärsi siitä jos puuro ja viljatuotteet jätetään hänen ruokavaliostaan pois vähäksi aikaa.

Viikossa tilanne palasi normaaliksi, eli vatsa alkoi toimia paremmin. Tavallisen kaurapuuron sijaan aloin tarjota tuorepuuroa, joka maistui pojalle tosi hyvin! Tässä meidän lempparipuuron ohje, josta riittää annos myös äidille:

0,5 dl yön yli vedessä liotettuja manteleita
loraus raikasta vettä
kourallinen mustikoita
puolikas kypsä päärynä
pari tuoretta taatelia (kivi pois!)

Ajetaan kaikki ainekset tehosekoittimessa (tai hyvällä sauvasekoittimella) tasaiseksi "puuroksi". (Aikaisemmin pidin tuorepuuron valmistamista jotenkin muka vaivalloisena. Nopeampaahan tämä on kuin tavallisen puuron keittäminen!)

Kuivatuissa manteleissa ja pähkinöissä on kuulemma(?) homeitiöiden vaara, ja niitä ei varsinaisesti suositella alle vuoden ikäisille. Käsittääkseni tämä suositus perustuu kuitenkin enemmän tukehtumisvaaraan, eli siihen että vauva voi tukehtua kokonaiseen manteliin tai pähkinään. Lisäksi joidenkin näkemysten mukaan yleisesti voimakkaasti allergisoivia ruokia (kuten pähkinät) ei kannattaisi antaa vauvalle liian aikaisin. Toisten mukaan taas niitä nimenomaan kannattaisi lisätä jo varhaisessa vaiheessa vauvan ruokavalioon. Teet niin tai näin, niin jonkun mielestä toimit kuitenkin väärin. :)

Iskän kanssa iltapuurolla (iskä unohti laittaa essun)...

Eikä meillä tätä joka päivä syödä. Riisipuuro maistuu myös, mutta tuorepuuro on Aarnin mielestä parempaa. Hän syö sitä hienosti itse lusikalla, joka annetaan pöydälle valmiiksi täytettynä. Kerran kokeilin antaa Aarnin syödä lautaselta itse. Se oli virhe ja entinen lautanen.

Aarni on myös alkanut pitää syöttämisestä. Ei ole pitkä aika siitä, kun hän käänsi päänsä päättäväisesti pois, jos yritin syöttää. Olin tästä ihan hyvilläni, koska halusin kuitenkin seurata melko tiukasti blw:n periaatetta. Nyt laittaessani puurolla täytettyä lusikkaa pojan eteen pöydälle saattaa Aarni nojata päätään eteenpäin suu auki ja napata lusikallisen suuhunsa kuin linnunpoikanen. Olen yllättynyt siitä, kuinka vähän sotkua tulisi syöttäessä! Jokaisella aterialla poitsu syö kuitenkin myös itse.

Kasvisruokia

Vihreää kasvissosekeittoa ja riisikakkua

Tofu-tomaattikastiketta ja lemppari-perunaveneitä

 Viikonlopun lihapläjäyksen jälkeen on hyvä syödä taas kasvispöperöitä vähän aikaa. Maanantaina syötiin koko perhe tofu-tomaattikastiketta ja riisiä (Aarni söi annoksensa perunalla, kun tykkää siitä niin kovasti) ja tänään tarjolla on vihreää kasvissosekeittoa.

Tofu-tomaattikastike

paketti maustamatonta tofua

puolikas kesäkurpitsa

sipulia

pari valkosipulinkynttä

tetra suolatonta tomaattimurskaa (tölkkisäilykkeitähän ei käsittääkseni suositella näin pienille, mutta onneksi tomaattimurskaa löytyy pahvitetroissakin suolattomana, esimerkiksi Pirkka luomu tomaattimurska)

chiliä ja suolaa aikuisten annokseen

Pilko kesäkurpitsa ja sipuli sopivan kokoisiksi paloiksi. Paista pannulla öljyssä. Lisää kuutioitu tofu ja jatka hetki paistamista. Lisää tomaattimurska, valkosipuli ja mausteet. Anna hautua hetki.

Vihreä kasvissosekeitto

litra vettä

suolaton kasvisliemikuutio

yksi purjo

puolikas kesäkurpitsa

parsakaali (400g)

pari perunaa

kolme valkosipulinkynttä

persiljaa, basilikaa tai muuta yrttiä

suolaa sekä loraus kermaa aikuisten annokseen

Pilko kasvikset ja perunat pieneksi. Keitä liemikuutiolla maustetussa vedessä pehmeiksi. Survo sauvasekoittimella soseeksi ja lisää lopuksi yrtit. Kun pienimmän ruokailijan osuus on otettu talteen, lisää vielä suolaa ja kermaa aikuisten osuuteen.

Sosekeittoa on helppo syödä riisikakkuun dipattuna.

Lihansyöjä-Aarni

Ei tullut Aarnista kasvissyöjää vaikka äiti ehkä ehti puolitosissaan niin toivoa. Ensimmäisen kerran Aarni maistoi lihaa noin kuukausi sitten jauhelihapihvin muodossa. Lihaa oli tarjolla useammalla ruokailukerralla ennen kuin poika osoitti minkäänlaista kiinnostusta tuota epämääräisen näköistä ruskeaa möykkyä kohtaan. Värikkäät kasvikset kiinnostivat paljon enemmän ja tietysti hyvä niin. Lihapalanen lojui siis koskemattomana pöydällä, ja minä jo ajattelin, että ei taida kelvata ollenkaan. Kyllä se sitten lopulta kelpasi, ja tomaattimurskaan tehdyistä basilikalla ja valkosipulilla maustetuista lihapullista tuli yksi parhaiten maistuneista ruoista. Mutta eilen löytyi Aarnin mielestä jotain vielä parempaa, nimittäin naudan ulkofile. Mehukasta lihapalaa imeskeltiin antaumuksella, ja yksi sen parhaista puolista näytti olevan se, että pala pysyi kivasti suussa imeskeltävänä pitämättä käsillä kiinni. Lisäksi lihaa pystyi pureskelemaan kahdella hampaalla ja ikenillä ilman, että siitä heti irtosi palanen suuhun. Pehmeämmät hedelmät ja kasvikset kun hajoavat heti kun niihin vähän testailee pieniä, tuliteriä hampaita. Lihan kanssa sai tehdä töitä, ja sekös oli mukavaa!