Ensimmäinen kuukausi sormiruokailua takana

Puuroa suuhun lusikalla ja käsin!

Aloitimme sormiruokailun Aarnin kanssa melkein kuukausi sitten.Tarkoituksenani oli kirjoittaa useampi eri teksti tuolta ajalta, mutta päätinkin koota ensimmäisen kuukauden kokemukset tähän yhteen tekstiin.

Aarni on kehittynyt ruokailussa valtavasti, vaikka harjoittelua on takana näinkin vähän. Tässä lista ruoista, joita Aarni on maistellut: parsakaali, porkkana, kukkakaali, bataatti, peruna, kesäkurpitsa, kurkku, hunajameloni, appelsiini, vesimeloni, päärynä, banaani, riisipuuro, mustikka, riisikakut. Ehdoton suosikki on hunajameloni ja kurkku tulee hyvänä kakkosena. Kumpaakin on helppo imeskellä, ja jääkaappikylminä auttavat hampaita tehtaileviin kutiaviin ikeniin.

Vesi- ja hunajameloni maistuvat puolivuotiaalle.

 Aloitimme yhdellä aterialla päivässä, ja vajaan viikon välein siirryimme ensin kahteen, sitten kolmeen ja nyt Aarni syö meidän kanssa aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan.

Suurin osa ruoasta päätyy edelleen syliin ja lattialle. Eikä pelkästään vahingossa, vaan nyt on myös opittu heittämään ruokaa lattialle, ja sekös vasta on hauskaa! Kuitenkin osa menee vatsaan asti, siitä on ihan todistusaineistoakin! Enpä olisi ennen Aarnin syntymää kuvitellut miten innokkaana sitä odottaa, että pääsee pesemään kakkavaippaa ja tutkimaan, mitä kaikkea ruuan palasia sieltä löytyy. :) Äidinmaito on kuitenkin edelleen Aarnin pääasiallinen ravinnonlähde, ja tulee olemaan vielä seuraavat puoli vuotta.

Alun haasteista suurin (ja ainoa) oli kakominen! Kerran hyppäsin jo pystyyn valmiina hakkaamaan Aarnin selkää (tai tarvittaessa vaikka roikottamaan poikaa jaloista), mutta poitsu selviytyi tilanteesta hyvin itsekin. Vaikeinta on siis ollut pysyä itse rauhallisena ja luottaa siihen, että tyyppi kyllä pärjää. Toistelin vain mielessäni hyvin opiskeltujen kirjojen lauseita "kakominen kuuluu asiaan, se ei tarkoita että vauva on tukehtumassa, tärkeintä on pysyä rauhallisena..." Onneksi kakominen väheni yllättävän nopeasti, ja enää sitä ei ole juuri ollenkaan. Joskus Aarni työntää kurkkutikkua liian syvälle suuhun ja sitten alkaa yökkimään, mutta tukehtumisen näköistä kakomista ei ole ollut oikeastaan ensimmäisen viikon jälkeen. Nykyisin ruokailuhetket sujuvat rennossa ja rauhallisessa tunnelmassa, ja voi että meillä kaikilla on hauskaa! :)

Tonttu tomera odottaa joulupuuroa.