Maitotuotteet mukaan!

Aamiaista

Aarni aloitti maitotuotteiden maistelun pikkuisen päälle kymmenen kuukauden ikäisenä. Pääsemme vihdoin syömään aamiaiseksi samaa ruokaa, eli hedelmällä ja marjoilla maustettua luonnonjogurttia. Oma suosikkini jogurtin lisukkeena on tuore ananas ja mustaherukat, ja sillä Aarnikin aloittaa nykyisin aamunsa. Alkuvaiheessa poika saa tietysti myös riisipuuroa, sillä maitojuttuja vasta maistellaan pieni määrä kerrallaan. Jogurtti taisi ilmeistä päätellen epäilyttää aluksi, mutta kaikki uusi vaatiikin pientä totuttelua meidän hitaasti lämpiävältä, harkitsevaiselta poitsulta. :)

Marjat massuun ensimmäiseksi

Tuorepuuroa!

Olen pitänyt puolivahingossa taukoa blogin kirjoittamisesta. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja, jotta ehtisi ympäriinsä konttailevan pojan kanssa seurustelun ja vahtimisen lisäksi selata netistä kiinnostavia juttuja (ja roikkua facebookissa), lukea kaikki kirjastosta lainatut kirjat (myös tenttikirjat), ulkoilla nyt kun vihdoin on oikeasti kevät, kirjoittaa blogia, tehdä ruokaa ja syödä, siivota, tavata ihmisiä... niin ja nukkua! Aarni nukkuu päiväunia koko ajan vähemmän, joten omaa aikaakin on vähemmän.

Tähän taukoon on vaikuttanut myös se, että alun innostuksen jälkeen sormiruokailu alkoi tuntua arkiselta ja niin "normaalilta", ettei ole tullut samanlaista intoa päivityksiin kuin alussa. Mutta missään nimessä en halua silti lopettaa tämän blogin kirjoittamista. Uusia reseptejä kokeillessa olen aina miettinyt, että tämä täytyy laittaa sitten blogiinkin, mutta homma on jäänyt ajatuksen tasolle.

Yksi ihan ehdottomasti jakamisen arvoinen juttu täytyy kertoa heti. Nimittäin tuorepuuro! Olen aina halunnut kokeilla (viljatonta) tuorepuuroa omassa ruokavaliossa, mutta kuitenkin pitänyt sitä vähän liian "hifistelynä" ja vaivalloisena. Miten hölmöä!

Tuorepuuro tuli taas mieleeni, kun ihmettelin Aarnin vatsan toimintaa (jos et halua lukea vauvan suolen toiminnasta, hyppää seuraavan kappaleen yli!). Ennen melko säännöllisesti toiminut suoli alkoi puskea tavaraa ihan miten sattuu, useita kertoja päivässä ja tuotos oli lisäksi vihertävää ja välillä limaistakin. Jokin siis oli pielessä. Ainut uusi juttu pojan ruokavaliossa oli se, että kaurapuuroa oli alkanut mennä ison pojan annoksia sekä aamulla että illalla.

Esimerkiksi lääkäri Antti Heikkilän mukaan vauvalle ei kannattaisi syöttää viljoja ollenkaan ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Hän (ja moni muu) pitää viljoja syypäänä moneen sairauteen ja vaivaan. Puuro on kuitenkin kuulunut perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon kauan, eikä sen terveellisyyttä tai tarpeellisuutta yleensä kyseenalaisteta. En oikein tiedä, mitä itse ajattelisin asiasta. Sen kuitenkin tiedän, että Aarni ei kärsi siitä jos puuro ja viljatuotteet jätetään hänen ruokavaliostaan pois vähäksi aikaa.

Viikossa tilanne palasi normaaliksi, eli vatsa alkoi toimia paremmin. Tavallisen kaurapuuron sijaan aloin tarjota tuorepuuroa, joka maistui pojalle tosi hyvin! Tässä meidän lempparipuuron ohje, josta riittää annos myös äidille:

0,5 dl yön yli vedessä liotettuja manteleita
loraus raikasta vettä
kourallinen mustikoita
puolikas kypsä päärynä
pari tuoretta taatelia (kivi pois!)

Ajetaan kaikki ainekset tehosekoittimessa (tai hyvällä sauvasekoittimella) tasaiseksi "puuroksi". (Aikaisemmin pidin tuorepuuron valmistamista jotenkin muka vaivalloisena. Nopeampaahan tämä on kuin tavallisen puuron keittäminen!)

Kuivatuissa manteleissa ja pähkinöissä on kuulemma(?) homeitiöiden vaara, ja niitä ei varsinaisesti suositella alle vuoden ikäisille. Käsittääkseni tämä suositus perustuu kuitenkin enemmän tukehtumisvaaraan, eli siihen että vauva voi tukehtua kokonaiseen manteliin tai pähkinään. Lisäksi joidenkin näkemysten mukaan yleisesti voimakkaasti allergisoivia ruokia (kuten pähkinät) ei kannattaisi antaa vauvalle liian aikaisin. Toisten mukaan taas niitä nimenomaan kannattaisi lisätä jo varhaisessa vaiheessa vauvan ruokavalioon. Teet niin tai näin, niin jonkun mielestä toimit kuitenkin väärin. :)

Iskän kanssa iltapuurolla (iskä unohti laittaa essun)...

Eikä meillä tätä joka päivä syödä. Riisipuuro maistuu myös, mutta tuorepuuro on Aarnin mielestä parempaa. Hän syö sitä hienosti itse lusikalla, joka annetaan pöydälle valmiiksi täytettynä. Kerran kokeilin antaa Aarnin syödä lautaselta itse. Se oli virhe ja entinen lautanen.

Aarni on myös alkanut pitää syöttämisestä. Ei ole pitkä aika siitä, kun hän käänsi päänsä päättäväisesti pois, jos yritin syöttää. Olin tästä ihan hyvilläni, koska halusin kuitenkin seurata melko tiukasti blw:n periaatetta. Nyt laittaessani puurolla täytettyä lusikkaa pojan eteen pöydälle saattaa Aarni nojata päätään eteenpäin suu auki ja napata lusikallisen suuhunsa kuin linnunpoikanen. Olen yllättynyt siitä, kuinka vähän sotkua tulisi syöttäessä! Jokaisella aterialla poitsu syö kuitenkin myös itse.

Lihansyöjä-Aarni

Ei tullut Aarnista kasvissyöjää vaikka äiti ehkä ehti puolitosissaan niin toivoa. Ensimmäisen kerran Aarni maistoi lihaa noin kuukausi sitten jauhelihapihvin muodossa. Lihaa oli tarjolla useammalla ruokailukerralla ennen kuin poika osoitti minkäänlaista kiinnostusta tuota epämääräisen näköistä ruskeaa möykkyä kohtaan. Värikkäät kasvikset kiinnostivat paljon enemmän ja tietysti hyvä niin. Lihapalanen lojui siis koskemattomana pöydällä, ja minä jo ajattelin, että ei taida kelvata ollenkaan. Kyllä se sitten lopulta kelpasi, ja tomaattimurskaan tehdyistä basilikalla ja valkosipulilla maustetuista lihapullista tuli yksi parhaiten maistuneista ruoista. Mutta eilen löytyi Aarnin mielestä jotain vielä parempaa, nimittäin naudan ulkofile. Mehukasta lihapalaa imeskeltiin antaumuksella, ja yksi sen parhaista puolista näytti olevan se, että pala pysyi kivasti suussa imeskeltävänä pitämättä käsillä kiinni. Lisäksi lihaa pystyi pureskelemaan kahdella hampaalla ja ikenillä ilman, että siitä heti irtosi palanen suuhun. Pehmeämmät hedelmät ja kasvikset kun hajoavat heti kun niihin vähän testailee pieniä, tuliteriä hampaita. Lihan kanssa sai tehdä töitä, ja sekös oli mukavaa!

Uunikalaa

Kalakokeilut jatkuivat mummolareissulla, tällä kertaa vuorossa oli uunilohi. Puumalassa kasvatettu mummolan lähiruoka ei meinannut maistua Aarnille, sillä show-mies oli vauhdissa ja nauratti pöytäseuruetta minkä kerkesi. Eihän siinä syödä ehdi!

Pöytäseurueen vitsiniekka vauhdissa.

 Taas söimme koko porukka melkein samaa ruokaa. Aarnin annoksesta puuttuivat korianteri, lime, chili ja muut mausteet, joilla aikuisten kala oli maustettu aasialaiseen tyyliin. Mikään ei tietysti olisi estänyt maustamasta myös Aarnin ruokaa samoilla aineksilla, mutta ehtiihän noita mausteita kokeilla myöhemminkin. Nyt vasta totuttelemme kalaruokiin. Korianterin lehteä Aarni kyllä pyöritteli suussaan ruokailun jälkeen mietteliäänä, mutta ei kuitenkaan sylkäissyt pois.

Kalamiehen eväät

Sormiruokailun yksi ajatus on, että koko perhe voi syödä samaa ruokaa eikä vauvalle siis tarvitse valmistaa omia ruokia. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että muu perhe syö terveellisesti ja monipuolisesti. Näin alussa Aarnin vasta totutellessa syömiseen ei saman ruoan valmistaminen ole aina mahdollista. Pikkuhiljaa ajattelimme kuitenkin alkaa tarjota pojalle samaa ruokaa kuin itsekin syömme, Aarnille tietenkin suolattomana ja maidottomana tässä vaiheessa. Tulee varmasti itsekin syötyä terveellisemmin, kun pojalle ei halua mitä tahansa tarjota. Tähän mennessä ruokavaliomme on kyllä ollut suurimmaksi osaksi terveellinen, mutta vähän liian usein meillä on ollut pizzapäiviä. Mutta saahan niitäkin joskus olla. :)

 Tässä ensimmäinen yhteinen ruokamme, eli muikkuja ja perunaa. Äiti ja isä söivät ruisjauhoilla leivitettyjä, voissa paistettuja muikkuja sekä perunamuussia, Aarni söi kookosöljyssä paistettuja muikkupihvejä (ruodot otettiin tietenkin pois) ja uuniperunaveneitä. Maistui pojalle todella hyvin, tästä taisi tulla uusi suosikkiruoka!

Uusia makuja

Omena pistää naurattamaan ja avokado tekee mietteliääksi

 Aarni on maistellut uusia ruokia aika tiheään tahtiin. Aluksi annoimme uusia makuja vähän varovaisemmin, mutta nyt kun mistään ei ole tullut mitään allergia- tai vatsaoireita (kopkop), niin olemme ottaneet rennommin ja Aarni maistelee uusia ruokia jatkuvasti. Uusimpina testivuorossa ovat olleet omena, avokado ja maissinaksut. Hyvin kelpasivat kaikki, omenaa poitsu jyysti oikein antaumuksella! :) Maissinaksut aiheuttivat vähän hämmennystä, ne kun vain sulivat suuhun. Avokadoa Aarni mutusteli mietteliäänä, eikä koskenut tarjolla olleeseen toiseen palaseen. Kaikkea uutta tyyppi kuitenkin maistaa uteliaana ja innoissaan.

Hassut maissinaksut sulavat suuhun!