Nokkamuki

Aarnille ei oikein koskaan kelvannut tuttipullo kunnolla. Onneksi sille ei ollut tarvettakaan kovin usein. Kiinteiden aloitusten aikaan Aarni alkoi saamaan huikan vettä aina aterian päätteeksi pienestä shottilasista tai nokkamukista. Nokkis onkin sitten eri juttu ja paljon kivempi kuin tuttipullo.

Vähän aikaa sitten poitsu oppi juomaan itse kunnolla nokkamukista. Vesi on ollut sen jälkeen iso hitti. Tämä oli ihan hyvä juttu viikko sitten, kun Aarni sairastui vauvarokkoon ja oli kolme päivää yli 39 asteen kuumeessa. Ruoka ei maistunut, mutta vesi ja maito kyllä onneksi. Kuivumista ei tarvinnut pelätä, kun nokkamukista juominen oli niin hauskaa. Tässä aterialla on tarjolla paistettua jauhelihaa, ikisuosikki parsakaalia sekä raejuustoa. Juominen ja mukilla leikkiminen on kuitenkin se kaikista kiinnostavin juttu.

p.s. Ihana uusi ruokalappu on taas Minnan käsialaa.

Uusi hieno ruokalappu

Aarnilla on uusi ruokalappu. Tämän ihanuuden on tehnyt Minna ja se tuli meille postissa muutama päivä sitten. Hiukan essu on ehkä vielä iso, mutta äkkiähän poitsu kasvaa.

Suojavarustuksesta

Kuten olen jo aiemmin todennut, on sormiruokailu sotkuista puuhaa. Onneksi en ole koskaan ollut mitenkään tarkka kodin siisteydestä. Lattialla saa olla ruoanmurusia (harvoin niitä kuitenkaan on, kiitos koirien) ja nurkissa pyörivät koirankarvalla päällystetyt pölypallot. Kyllä meillä imuroidaan monta kertaa viikossa, mutta ei siitä ole juuri hyötyä.

Tässä touhussa ei kuitenkaan sotkeudu ainoastaan koti, vaan myös ruokailija itse on aina ruokailun päätyttyä pesun tarpeessa (usein myös äiti ja iskä). Vauvan herkkä iho reagoi jatkuvaan pesemiseen kuivumalla, vaikka en mitään pesuaineita käytäkään. Kookosöljy on ollut kovassa käytössä sekä pojan kylpyvedessä että kosteusvoiteena.

Välillä kokeilin antaa Aarnin syödä pelkässä vaipassa, mutta sitten alkoi kuivua vatsakin pesemisestä. Suojavarustus on siis oltava, ja olemmekin kokeilleet nyt kolmea eri vaihtoehtoa.

1. Äitiyspakkauksen ruokalappu. Ei mitään apua.

Äitiyspakkauksen ruokalappu

2. Citymarketista ostettu mekkomallinen suojaessu. Muuten ihan hyvä, mutta käsivarret jäivät edelleen paljaaksi ja kuivuivat jatkuvasta pesemisestä. Lisäksi essu on aika kovaa muovia ja oli jatkuvasti tiellä. Kiinnitetään solmimalla kahdesta kohtaa selkäpuolelle, joten ei niin nopeakaan. Parempi vaihtoehto kuitenkin kuin pelkkä ruokalappu.

Vähän liian jäykkää muovia.

3. Ikeasta ostettu paitamallinen essu. Paras vaihtoehto tähän mennessä! On hiukan iso, mutta onneksi Aarnikaan ei ole pienimmästä päästä. Hihat suojaavat käsivarsia ja essu on mukavan ohutta kangasta. Helppo ja nopea kiinnittää tarroilla. Miinuspuolena ehkä kahiseva ääni, mikä häiritsee välillä syömiseen keskittymistä.

Ikean essu on paras tähän mennessä.

Poskia ei oikein voi suojata mitenkään, joten niitä täytyy vain rasvata kovasti. Onneksi kohta (on se ihan kohta!) tulee kesä mikä varmaan vähentää kuivumista. Niin ja tietysti asiaa auttaa sekin, että sotku toivottavasti vähenee vielä joku päivä, kun ruoka alkaa mennä ihan ensimmäisellä yrityksellä suuhun asti. :)

Vielä joku päivä se lusikka osuu ekalla yrityksellä suuhun eikä sinne päin.