Edistystä lusikkarintamalla

"Älä ota kuvaa ku mä vasta harjottelen!"

En ole vähään aikaan päässyt päivittämään blogia, sillä viime viikolla meillä kävi kylässä kutsumaton vieras nimeltä norovirus. Ensin se iski kyntensä Aarniin ja sitten vei voimat vielä äidistäkin. Sormiruokailu oli tauolla muutaman päivän, koska Aarni ei syönyt muuta kuin rintamaitoa. Onneksi sentään maito kelpasi.

Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Ruoka maistuu taas vähän paremmin, mutta poika syö selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Joillain aterioilla ruokaa ei näytä menevän suuhun ollenkaan ja aivan kuin kiinnostus olisi vähän laskenut. Eihän tuo mikään ihme olisi sellaisen taudin jälkeen.

 Aarni on harjoitellut lusikalla syömistä aamu- ja iltapuuron kanssa, kun äiti ei ole jaksanut tehdä puurorieskoja. Lusikointi onnistuu yllättävän hyvin harjoitusmäärään nähden! Minä siis lastaan lusikkaan puuroa ja laitan sen Aarnin eteen tarjottimelle, mistä Aarni ottaa sen käteensä ja vie suuhun. Välillä oikein, välillä väärin päin. Itse puuroa menee suuhun siis vaihtelevalla menestyksellä. Mutta tässä vasta harjoitellaan.

Illalla puuro maistuu paljon paremmin kuin aamulla, ja aamupalat ovatkin usein enemmän ruoalla leikkimistä ja sotkemista kuin syömistä. Aarni näyttäisi osoittavan olevansa valmis alkamalla heittää puurolla lastattua lusikkaa lattialle tai hakkaamalla sitä pöytään niin että puuro roiskuu. Toinen tapa on sellainen, että poika alkaa pyyhkiä tarjotinta essullaan ja olen tämänkin tulkinnut aterian lopettamisen merkiksi.

Omppuraasteella maustettua kaurapuuroa lusikalla suuhun - ihan itte!