Edellisessä tekstissä kirjoitin, kuinka ärsyttävää ja turhauttavaa on katsella vierestä viikkoa vaille kahdeksankuisen pojan touhuja ruokapöydässä. Tyyppi näyttäisi kokonaan unohtaneen mitä syöminen on. Nyt vähän hävettää.
Ensinnäkin tuosta kirjoituksesta seuraavana päivänä Aarni veti linssiporkkanapihviä kitaansaa reippaasti, ja vatsaankin asti sitä taisi päätyä. Ja toisekseen, tämä äiti vaati nyt liian paljon, liian pieneltä ja aivan liian pian. Sormiruokailu lähti meillä niin hienosti käyntiin, että taisin unohtaa perusasiat. Lueskelin pitkästä aikaa Omin sormin suuhun -kirjaa ja sain muistutuksen niistä.
Tässä kirjasta muutamia lainauksia, jotka palauttivat tämän äidin takaisin maan pinnalle:
"Vauvan kiinnostus syömiseen saattaa lopahtaa, jos vanhemmat (tai muut) seuraavat jokaista suupalaa, jolloin vauva tiedostaa itsensä liian hyvin tai tuntee olevansa paineen alla. Yritä olla huomioimatta vauvaa liikaa tämän syödessä - vauvaa saattaa olla kiehtovaa seurata, mutta tuijotus on hänestä kiusallista. Ruokahetkien tulisi olla tavallista, miellyttävää arkitoimintaa. Vanhempien hiljainen tuki ja ruoan käsittelystä ja syömisestä saatava mielihyvä ovat riittävä palkinto vauvan taitojen ja itseluottamuksen kehityksen kannalta." (Kamera ruokapöydässä ei välttämättä ole paras juttu syömisen opettelun kannalta, vaikka Aarni näyttääkin tottuneen siihen!)
"Jos lapsesi kieltäytyy tietystä ruoasta, se johtuu siitä, ettei hän tarvitse tai halua sitä tai halua sitä juuri sillä hetkellä. Se ei kerro ruoanlaittotaidoistasi tai tarkoita sitä, ettei hän söisi ruokaa, jos samaa tarjotaan uudestaan."
"Oppimiseen matkimalla liittyy katsominen ja toimiminen, mutta myös virheiden tekeminen. On tärkeää, että annat vauvan löytää omat tapansa käsitellä ruokaa, etkä auta häntä enemmän kuin hän tarvitsee. Liika auttaminen, vauvalle nauraminen tai hänelle suuttuminen hämmentää vauvaa, jolloin hän saattaa lopettaa yrittämisen. Toisaalta vauvaa ei tarvitse myöskään ylistää onnistuessaan."
"Osa vauvoista vaikuttaa käyvän pian kiinteän ruoan syömisen aloitettuaan vaiheen, jolloin he turhautuvat siitä, etteivät heidän taitonsa kehity tarpeeksi nopeasti. Vauvan turhautuminen ei ole merkki siitä, ettei hän saa tarpeeksi kiinteää ruokaa ja että vanhempien tulisi "auttaa" häntä soseuttamalla ruoka ja syöttämällä sitä lusikalla. Maito on ruoantarpeeseen yhä riittävä."
"Vauva haluaa oppiessaan edetä omaan tahtiinsa, joten on tärkeää olla kiirehtimättä häntä."
"Lapsentahtisen ruokailun vaikein osa vanhemmille saattaa olla taustalla pysytteleminen ja asioihin puuttumattomuus, mutta jos pystyt rentoutumaan ja tekemään näin, huomaat ettei tämä vaihe kestä ikuisesti. Itseasiassa mitä enemmän aikaa annat vauvalle totutella ruokaan, haistella sitä, tunnustella sitä ja leikkiä sillä, sitä nopeammin hänestä tulee itsevarma ja taidokas ruokailija."
"Ajattele alussa ruokahetkiä leikkinä. Ruokailu on alussa oppimista ja tutkimista, ei niinkään syömistä. Vauvasi saa yhä ravintonsa maidosta. Älä oleta vauvan syövän paljonkaan alussa. Vauva ei yhtäkkiä puoli vuotta täytettyään tarvitse lisää ruokaa. Kun vauva löytää hyvänmakuisia ruokia, hän aloittaa pureskelun ja lopulta nielemisen. Monet vauvat syövät hyvin vähän ensimmäisten kiinteän ruoan kuukausien aikana."
"Vauvan totutellessa kiinteään ruokaan näet hänen taitojensa kehittyvän, kun hän oppii erilaisista mauista, koostumuksista ja muodoista. Monien vanhempien mielestä heidän lapsensa kehitys ei ole kuitenkaan niin sujuvaa kuin he odottavat. Jotkut vauvat aloittavat innolla, mutta sitten kiinnostus ruokaan lopahtaa viikoksi tai pariksi. Monilla taas kestää aikansa ennen kuin he alkavat syödä kunnolla. Kaikki tämä on normaalia lapsentahtisessa sormiruokailussa. Odotukset siitä, miten nopeasti vauvan tulisi lisätä syömänsä ruoan määrää, ovat usein epärealistisia ja perustuvat sellaiseen maidosta vieroitukseen ja kiinteän ruoan aloittamiseen, jossa vanhempi hallitsee ruokailua vauvan sijasta."
"Saatat verrata sormiruokailevan vauvan syömää kiinteän ruoan määrää soseita syövän vauvan annoksiin. Muista, että soseutettuun ruokaan on usein sekoitettu vettä tai maitoa, joten määrä näyttää suuremmalta kuin se on. Sormiruokailussa ruoka on täyttä tavaraa."
"Vauvan hoputtamisessa ei ole mieltä - se ei saa häntä oppimaan nopeasti vaan todennäköisesti hän vain ärtyy ja turhautuu. On parempi tehdä ruokahetkistä miellyttäviä ja antaa vauvan päättää, milloin hän on valmis kasvattamaan syömänsä ruoan määrää. On myös tavallista, että vauvalla on syömisessä hiljainen kausi 7-9 kuukauden iässä, jolloin edistystä ei tunnu tapahtuvan ja painonnousu hidastuu. Tästä ei kannata huolestua, jos vauva voi hyvin, saa usein maitoa ja osallistuu perheen aterioille. Vaihe on yleensä lyhyt ja sitä seuraa usein nopea ruokahalun kasvu ja ruokailutaitojen kehitys. Monien vanhempien mukaan tällöin vaikuttaa siltä, kuin vauva olisi yhtäkkiä saanut syömisen juonesta kiinni ja alkanut syödä toden teolla."
Sitä odotellessa. :)
