 |
Ei tullut Aarnista kasvissyöjää vaikka äiti ehkä ehti puolitosissaan niin toivoa. Ensimmäisen kerran Aarni maistoi lihaa noin kuukausi sitten jauhelihapihvin muodossa. Lihaa oli tarjolla useammalla ruokailukerralla ennen kuin poika osoitti minkäänlaista kiinnostusta tuota epämääräisen näköistä ruskeaa möykkyä kohtaan. Värikkäät kasvikset kiinnostivat paljon enemmän ja tietysti hyvä niin. Lihapalanen lojui siis koskemattomana pöydällä, ja minä jo ajattelin, että ei taida kelvata ollenkaan. Kyllä se sitten lopulta kelpasi, ja tomaattimurskaan tehdyistä basilikalla ja valkosipulilla maustetuista lihapullista tuli yksi parhaiten maistuneista ruoista. Mutta eilen löytyi Aarnin mielestä jotain vielä parempaa, nimittäin naudan ulkofile. Mehukasta lihapalaa imeskeltiin antaumuksella, ja yksi sen parhaista puolista näytti olevan se, että pala pysyi kivasti suussa imeskeltävänä pitämättä käsillä kiinni. Lisäksi lihaa pystyi pureskelemaan kahdella hampaalla ja ikenillä ilman, että siitä heti irtosi palanen suuhun. Pehmeämmät hedelmät ja kasvikset kun hajoavat heti kun niihin vähän testailee pieniä, tuliteriä hampaita. Lihan kanssa sai tehdä töitä, ja sekös oli mukavaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti